Konsertti

Viime perjantaina sai kansainvälinen suurorkesteri viimein pitää kauan odotetun konserttinsa sadoille (eräiden arvioiden mukaan paikalla oli noin kolmisensataa) eri maalaisille biologeille, biokemisteille ja biofyysikoille. Mukana oli kuulemma kansainvälisesti arvostettuja tiedemiehiä mutta maallikona en voinut heitä erottaa nk. tavallisista ihmisistä.

Aloitimme unkarilaisilla lauluilla, ensimmäinen oli instrumentaali, missä klarinetti näytteli pääosaa (ehkäpä laulu ei aivan unkarilainen ollut mutta unkarilaisesta laulukirjasta ja unkarilaisen valitsema!), toisena lauluna varmasti unkarilainen kansanlaulu kitaristi-basistimme Nickin esittämänä, seuraavaksi siirryimme Turkkiin kahden kitaristimme Resatin laulaman laulun voimin.

Sen jälkeen sain itse viimein päästä mikrofonin ääreen. Aloitin suomeksi, hyvän Orkestar Business Class-tavan mukaan, Rosmariinilla. Vastaanotto oli hyvä. Seuraavaksi esitin huilistimme Angelinan valitseman saksalaisen laulun, paperilta lukien. Tämän jälkeen oli vuorossa romanialainen, Trec tiganii, myöskin paperilta. Romanialaisia oli paikalla paljon ja käsitykseni mukaan he erityisen kovasti pitivät laulusta ja mikäli ymmärsin tapahtumain kulun oikein he lauloivat mukana kertosäkeessä.

Tämän jälkeen en enää tarvinut papereita vaan loput laulut olin opetellut ulkoa. Vuorossa oli Orkestar-ohjelmistostakin tuttu mustalaislaulu Chaje shukarije. Yleisön reaktiot voimistuivat entisestään. Seuraavaksi löimme yleisön ällikällä serbialaisella Ramo Ramo druze moij:lla ja lopuksi oli vuorossa Venäjän edustaja Katjusha! Yleisö tanssi ripaskaa ja muodosti pitkiä tanssijonoja. Lopuksi jouduimme antamaan kolme encorea!

Esiintymisen jälkeen keskityin hyvän Orkestar Business Class-tavan mukaan ensiksi ilmaisista ruoista ja juomista nauttimiseen sekä tyttöjen viihdyttämiseen tanssi- ja keskustelutaidoillani!

Lopuksi voitte katsella kuvia tuosta konsertista ja jos hyvin käy niin panen videotallenteen Youtubeen mutta ilmoitan sitten:

http://hear.dyndns.org/~karambolo/pics/

Myös on persoonallisuuteni nyt testattu:

Advocating Director

Tanssin pyörteissä

Eilen osallistuin ensimmäistä kertaa kauan osallistua meinaamalleni unkarilaiselle kansantanssitunnille. Valitettavasti tai ehkäpä onnekseni tunnin aluksi katsottiin valokuvia ja video tanssiryhmän aiemmista seikkailuista ja varsinaiseen tanssiin jäi näin ollen vain vähän aikaa, reilut puolisen tuntia.

Tanssittiin jotain suhtalaisen yksinkertaista paritanssia, mutta meidat kielimuurin erottamat ulkomaalaiset pantiin tanssimaan keskenämme piiriin. Tämäkin oli minulle, tanssimisen ensikertalaiselle (en laske sitä kreikkalaisen tanssin iltaa tanssimiseksi) haastavaa, mutta lopulta opin hallitsemaan ja ennakoimaan askelet ja yllättävät kääntymiset.

Seuraavassa tanssissa ei minun tarvinnut tarvia ulkomaalaisena piirissä vaan unkarialainen tuttu nainen otti minut paritanssikumppanikseen ja englanniksi ja kärsivällisesti opasti otteet ja askelet. Alussa oli hankalaa, mutta lopulta kun saatoin tanssia ajattelematta askelia ja tuijottamatta jalkojani olo oli mahtava. Ei ole helppoa sanoin kuvailla musiikkiin liittyviä tuntemuksia, mutta tottakai tanssi antaa aivan uuden tason unkarilaisen kansanmusiikin, tanssittavaksi tarkoitetun musiikin, nauttimiseen. En ollut enään tanssi-iltojen ulkopuolinen tarkkailija vaan mukana menossa!

On selvää että tulen jatkossakin osallistumaan näihin tanssi-iltoihin!

Kaikkein tärkein!

Monestihan käy niin että alkaessamme puhumaan jostakin tietystä asiasta, on meidän ensin aloitettava jostain hieman kauempaa ja näin tasoitettava tie, että voimme viedä keskustelun tai monologin salakavalasti haluamaamme aiheeseen. Tässä menetelmässä on omat vaaransa, ei vähäisimpänä se että lähestyäessämme aihetta etäältä eksymme jonkin sivupolun houkuttelemana kauaksi varsinaisesta alkuperäisestä päämäärästä.

Voin tunnustaa edellisessä kirjoituksessa niin käyneen. Innostuin niin paljon gastronomisista ykstiyiskohdista että unohdin miksi olin koko kirjauksen alunperin halunnut tehdä. Syyni olivat seuaavanlaiset:

1) Koska milloinkaan en saanut kerrottua loppuun toisen Romanian matkani muistelmia, päätin vanhan sananparren, yksi sana kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa, hengessä laittaa jakoon lisää kuvia Romanian matkastani.

2) Myöskin on ensimmäiset valokuvat Eurooppaan paluuni jälkeisestä ajasta näytillä. Olen nimennyt uudet valokuvat ulkomaan kielisesti kun minulla nykyään on myös ulkomaan-kielisiä ystäviä. Samasta paikasta löytyvät myös ulkomaan-kielisille ystävilleni tarkoittamani Suomen kuvat!

Lángosien jako-ongelmat

Eilen olimme sopineet lángos-brunssin. Tapaisimme ystäväni kanssa Márs-térin (Marx-tér ennen kapitalismiin, vapauteen, demokratiaan ja rajattomaan onneen siirtymistä) ulkoilmatorilla, ostaisimme kaikille brunssin osanottajille yhden kappaleen (yhteensä 8 kpl, joista 6 valkosipulilla ja 2 ilman) lángosia. Koska aikaa ennen brunssin alkua oli hyvin kävimme markkina-hulinan alkajaisiksi hurka-aamupalalla (tai tarkalleen ottaen sillä palalla mikä on aamupalan ja brunssin välissä). Hurka on herkullinen unkarilainen siasta valimistettava riisitäytteinen makkara, kokeilin tällä kertaa verihurkaa mutta mielestäni on tavallinen harmaahurka maukkaampi. Monille kansoille on veren syöminen kummallinen, kauhistuttava asia, mutta me suomalaisethan syömme verimakkaroita ja -lättyjä.

Makkarain jälkeen siirryimme vihannestorille mistä ostin kvittenin. Edellisenä iltana olin sellaista syönyt tietääkseni ensimmäistä kertaa elämässäni ja eri kansakuntien edustajat kovalla työllä yrittivät selittää mikä hedelmä on kyseessä, englanniksi quincy ja turkiksi aiva. Raaka kvitteni oli kuitenkin aika kova ja katkera kun sitä yritin kotona myöhemmin syödä ja lautanenkin siinä leikatessa särkyi.

Persiljanipun ostin herttaiselta mummolta 40 forintilla, paprikoita ostin paljon, olivat vain 50 forinttia kilo (275 forinttia = 1 EUR). Hauskaa on ostaa näin halvalla mutta tulee säälittyä viljelijöitä kun ajattelee kuinka paljon työtä ja vaivaa paprikanviljely vaatii. Ehkäpä tulevaisuudessa EU tulee antamaan jokaiselle ansionsa mukaan! Myös ostimme etikkaan säilöttyjä tomaatteja sekä pieniä vesimelooneja jotka varsinkin jälkimmäiset paljastuivat myöhemmin äärimmäisen herkullisiksi.

Lángosia ostaessa meitä kohtasivat yllättävät vaikeudet. Puhelinsoiton hämmentämä toverini pyysi myyjältä huonolla unkarinkielellä kahdeksan lángosia, viisi valkosipulilla ja kaksi ilman. Korjasi tämän viiteen valkosipulilla ja kolme ilman ja lopulta kuudeksi valkosipulilla ja kahdeksi ilman. Puolen päivään ehdittyämme oli grillikojun mies tehnyt jo pitkän päivän työtä, kiireessä ja rasvankäryssä, ja hieman hermostui sekavista vaatimuksistamme. Pakkaa yhä vielä sekoittaakseen toverini keksi pyytää myyjää pakkamaan lángosit kahteen pussiin ( toinen pussi minun, toinen toverini reppuun). Tästä myyjä hermostui kun ymmärsi vain että neljä ja neljä muttei ymmärtänyt että mitä. Lopultä myyjän nuori avustaja kysyi englanniksi mistä olemme kotoisin, ystäväni serbialaisuus paljastui ja vihastunut myyjä leppyi ja loppukeskustelu tapahtui serbiaksi ja kaikki vaikeudet ja sekavuudet selvisivät!

Kiidimme polkupyörillämme brunssipaikkaan, hermostuneiden brunssitovereittemme jo soitellessamme nälkäisinä peräämme.

Ruokailun jälkeen pelattiin backammonia ja shakkia. Portugalilainen shakkimestari hermostui kun perustelin bulgarialaiselle pelitoverilleni erään mielettömän siirtoni sanoin "I hope you wouldnt notice it". Tällainen peluu ei kuulemma ole shakinpeluuta!

ÜTÕGÜTÕGARDON

Eilen ensimmäistä kertaa suoritin kauan odotetun vierailuni kuntosalilla. Ruotsalainen ystävättäreni oli jokin aika sitten kutsunut minut kuntosaliseurakseen, olimme ostaneet kengätkin jo valmiiksi enkä siis halunnut jättää kieltäytymättä. Monet aiemmat pelkoni osoittautuivat aiheettomiksi, kehonrakentajat olivat ystävällistä väkeä eivätkä pilkanneet minua rääpälemäisen ruumiinrakenteeni johdosta kuten olin pelännyt.

Kokeilin monenlaisia laitteita mutta tulin keskittyneeksi jalkalihaksi kehittäviin laitteisiin. Ehkäpä pilateksen ja pyöräilyn johdosta eivät jalkani kuitenkaan ole tänään kipeät vaan rintalihakseni!

Illemmalla menin unkarilaisen kansanmusiikin tunnille missä minulle kerrottiin erikoislaatuisesta soittimesta, ütőgütőgardonista. Kyseessä on siis sellon näköinen ja oloinen soitin, joka kuitenkin on lyömäsoitin. Soittaja hakkaa jousella ja toisella kädellä rämpsyttelee kieliä. Riemu oli suuri kun illalla Moldovan unkarilaisen kansantanssi-illassa sain omin silmin ja korvin kokea tämän soittimen sulokkaat rytmit!

Toivonpa tämän soittimen yleistyvän kansainvälisesti ja Suomessakin ja tuovan uutta väriä tympeän elähtäneisiin sähkökitara, -basso ja rumpu-kokoonpanoihin.

Entiset suurvallat

Perjantai-ilta kansainvälinen orkesterimme ensi kertaa esiintyi yleisön edessä, uusien biokemisti-PhD-opiskelijoiden tervetuliais-kotibileissä. Esitimme neljä parhaiten hallitsemaamme kappaletta jotka upposivatkin yleisöön kuin veitsi voihin. Oli myös minulle suuri nautinto päästä vihdoin laulamaan, tunsin olevani kuin kala vedessä! Pääsin tekemään sitä missä olen parhaimmillani, ja muistin jälleen kuinka laulaessanni olen kaikkein veremilläni ja intensiivimmilläni oikean yleisön edessä.

Lauantaina taas menin itse seuraamaan konserttia. Valitettavasti en voinut saada yhtä väkevää elämystä kuin mitä omien konserttieni seuraajat minua katsoessaan saavat. Etukäteen tiesimme että luvassa on oleva Neil Youngia. Näin olikin mutta unkarin kielellä esitettynä.

Olin kuolla tylsyyteen, mutta toisaalta sain oivallisen tilaisuuden harjoitella mieleni lujuutta, sanotaanhan että tylsistyminen on merkki sydämen köyhyydestä. Konsertin seuraamisen sijasta puhdistin mieleni, muistelin elämäni kaikkein kauneimpia hetkiä ja toisaalta juonin tulevia koitoksia.

Kaikilla kansoilla ei yhtä lujaa keskittymiskykyä tai toisaalta kunnioitusta muita yleisön jäseniä kohtaan ollut. En nyt halua panetella yhtäkään kansakuntaa, joten puhun verhotusti vain kahden entisen suurvallan edustajasta. Toisen suurvallan osa olimme mekin satoja vuosia sitten ja toinen entinen suurvalta saapui aikanaan Aasian puolelta valloittaen Konstantinopolin, Balkanin, suuren osan Unkaria ja rymisteli aina Wienin porteille asti. Jälkimmäiseltä suurvallalta olemme saaneet kahvin ja ensiksi mainitulta pakkoruotsin!

Toki muidenkin kansojen edustajat supisivat mutta nämä entiset suurvallat toimivat kaikkein äänekkäiten ja seurueeltamme pyydettiinkin hiljaisempaa ääntä. Tunnin seuraamisen jälkeen suurvallat esittivät aloitteen poistumisesta ja tätä aloitetta seurasikin pieni Suomi sekä toisaalta myös Italian edustaja. Puolet ensiksimainitun suurvallan edustajista sekä toisaalta koko Puolan edustajisto sen sijaan jäivät seuraamaan konserttia, joko aidosta kiinnostuksesta tai silkasta kohteliaisuudesta esiintyjiä kohtaan.

Jaakon hiljaisuus

Varmasti on ihmetelty miksi olen vaiennut koko viime viikon, nyt aionkin raottaa salaisuuksien verhoa ja kertoa lukijoilleni koko totuuden. Kuten viimeksi kerroin ovat Unkarissa viime aikoina riehuneet mellakat ja mielenilmaukset. Kaikki sai alkunsa kun julkisuuteen vedettiin nauha missä nykyinen pääministeri tunnusti valehdelleensa kovasti ja pääoppositiopuolue tottakai junaili tästä suuren kohun eilisiä kunnallisvaaleja silmälläpitäen.

Vaalien ajaksi olivat julkiset mielenilmaukset kiellettyjä, mutta ilmeisesti osa mellakoitsijoista siirtyi vatsaani. Viime viikon maanantaina ja tiistaina olivat rähinöinti vatsassani kaikkein ankarimmillaan ja ympäri vartaloani oli lukuisia tukilakkoja jotka tekivät minut kokonaisuudessaan väsyneeksi ja voimattomaksi kahdeksi vuorokaudeksi. Onneksi kaikkein pahimmat mielenilmaukset olivat pikaisesti ohi ja tukilakot muualla kehossani myös loppuivat!

Nyt olen saanut kuitenkin koottua itseni ja miltei entisten loiston päivieni voimat ja tulen jatkamaan taistelua rakkauden ja oikeuden puolesta ja raportoimaan tänne entiseen malliin! Lauantaina kävimme ostamassa ruotsalaisen ystävättäreni kanssa minulle sisäurheilukengät että voimme alkaa käymään kuntosalilla, huomenna olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa!