Lángosien jako-ongelmat

Eilen olimme sopineet lángos-brunssin. Tapaisimme ystäväni kanssa Márs-térin (Marx-tér ennen kapitalismiin, vapauteen, demokratiaan ja rajattomaan onneen siirtymistä) ulkoilmatorilla, ostaisimme kaikille brunssin osanottajille yhden kappaleen (yhteensä 8 kpl, joista 6 valkosipulilla ja 2 ilman) lángosia. Koska aikaa ennen brunssin alkua oli hyvin kävimme markkina-hulinan alkajaisiksi hurka-aamupalalla (tai tarkalleen ottaen sillä palalla mikä on aamupalan ja brunssin välissä). Hurka on herkullinen unkarilainen siasta valimistettava riisitäytteinen makkara, kokeilin tällä kertaa verihurkaa mutta mielestäni on tavallinen harmaahurka maukkaampi. Monille kansoille on veren syöminen kummallinen, kauhistuttava asia, mutta me suomalaisethan syömme verimakkaroita ja -lättyjä.

Makkarain jälkeen siirryimme vihannestorille mistä ostin kvittenin. Edellisenä iltana olin sellaista syönyt tietääkseni ensimmäistä kertaa elämässäni ja eri kansakuntien edustajat kovalla työllä yrittivät selittää mikä hedelmä on kyseessä, englanniksi quincy ja turkiksi aiva. Raaka kvitteni oli kuitenkin aika kova ja katkera kun sitä yritin kotona myöhemmin syödä ja lautanenkin siinä leikatessa särkyi.

Persiljanipun ostin herttaiselta mummolta 40 forintilla, paprikoita ostin paljon, olivat vain 50 forinttia kilo (275 forinttia = 1 EUR). Hauskaa on ostaa näin halvalla mutta tulee säälittyä viljelijöitä kun ajattelee kuinka paljon työtä ja vaivaa paprikanviljely vaatii. Ehkäpä tulevaisuudessa EU tulee antamaan jokaiselle ansionsa mukaan! Myös ostimme etikkaan säilöttyjä tomaatteja sekä pieniä vesimelooneja jotka varsinkin jälkimmäiset paljastuivat myöhemmin äärimmäisen herkullisiksi.

Lángosia ostaessa meitä kohtasivat yllättävät vaikeudet. Puhelinsoiton hämmentämä toverini pyysi myyjältä huonolla unkarinkielellä kahdeksan lángosia, viisi valkosipulilla ja kaksi ilman. Korjasi tämän viiteen valkosipulilla ja kolme ilman ja lopulta kuudeksi valkosipulilla ja kahdeksi ilman. Puolen päivään ehdittyämme oli grillikojun mies tehnyt jo pitkän päivän työtä, kiireessä ja rasvankäryssä, ja hieman hermostui sekavista vaatimuksistamme. Pakkaa yhä vielä sekoittaakseen toverini keksi pyytää myyjää pakkamaan lángosit kahteen pussiin ( toinen pussi minun, toinen toverini reppuun). Tästä myyjä hermostui kun ymmärsi vain että neljä ja neljä muttei ymmärtänyt että mitä. Lopultä myyjän nuori avustaja kysyi englanniksi mistä olemme kotoisin, ystäväni serbialaisuus paljastui ja vihastunut myyjä leppyi ja loppukeskustelu tapahtui serbiaksi ja kaikki vaikeudet ja sekavuudet selvisivät!

Kiidimme polkupyörillämme brunssipaikkaan, hermostuneiden brunssitovereittemme jo soitellessamme nälkäisinä peräämme.

Ruokailun jälkeen pelattiin backammonia ja shakkia. Portugalilainen shakkimestari hermostui kun perustelin bulgarialaiselle pelitoverilleni erään mielettömän siirtoni sanoin "I hope you wouldnt notice it". Tällainen peluu ei kuulemma ole shakinpeluuta!