Väliaikatietoja

Taas en ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoitella. Siksipä jäävät tarkemmat kuvaukset Serbian matkastani tai yllätyssyntymäpäiväjuhlistani hamaan tulevaisuuteen, oikeiden ihmisten välisten keskustelujen raaka-materiaaliksi! Syntymäpäiväkemuistani voin paljastaa saaneeni lahjaksi unkarilaisen ruoan keittokirjan, munniharpun sekä viisi kappaletta saksalaisia pieniä metsämiehen viina-pulloja! Kakkuun oli kynttilöiden asemasta laitettu tulitikkuja sydämen muotoon ja yhdellä puhalluksella ne sammutin!

Torstaina vierailin jugoslavialaissyntyisen ystäväni luona kuuntelemassa suurta kasaa Belgradista ostamiani vinyyli-lp- ja single-levyjä ja havaitsimme suuren osa hyväksi.

Levyjä valitessani olin käyttänyt kolmea taktiikkaa:

1) VAlitsin levyjä joissa oli yksi tai useampi minulle tuttu kappale (esim. Djelem Djelem tai Ramo Ramo druze moj).

2) Katsoin sanaa Narodne levyjen kansissa ja tekijätiedoissa, tarkoittaa kansaa.

3) Valitsin levyjä tyylikkäiden tai mielenkiintoisten kansien perusteella.

Itse asiassa kolmas taktiikka tuotti musiikillisesti parhaimmat ostokset, suosittelen sitä tässä avoimesti muillekin Belgradin sunnnuntai-kävijöille ja tuonne levykauppaan menijöille. Sähköpostitse voin antaa kelle tahansa tarkemmat tiedot jos kiinnostaa.

Musiikki tarjoaa hyvän aasinsillan seuraavan päivän, eli perjantain, tapahtumiin. Intercontinental Orkestar suoritti comeback-konsertin huilistimme syntymäpäiväjuhlilla. Yleisönä siis paljon saksalaisia...

Koska kampaukseni oli päässyt jo pahasti repsottamaan päätin käydä sen parturissa leikkauttamassa. Koska en osaa Unkaria enkä ilman silmälaseja näe kunnolla parturinpeilistä itseäni ja varmaan muistakin syistä minulle leikattiin hirvittävä amerikkalais sotilas-henkinen siilitukka.

Orkestarimme basisti onneksi lainasi minulle hattuaan esityksen ajaksi etten itseäni ja meitä häpäissyt ja itsekin pääsin paremmin tunnelmaan. Lauloin taas hyvin mutta hieman suoritustani haittasi orastava flunssa joka myöhemmin viikonloppuna puhkesi täyteen kukoistukseensa.

Darbukistimme oli järkyttynyt yleisön reaktiosta, tai pikemminkin sen puutteesta. Varautunut saksaliasyleisö ei kappaleiden aikana mitenkään ilmaissut tyytyväisyyttään ja tyytymättömyyttään. Itse en, suomalaisyleisöön tottuneena, tätä edes pannut merkille.