Eilinen
Tätä edeltävä päivä alkoi uhkaavissa merkeissä, menin kirjastoon uusimaan opinnäytetyössä tarvitsemani Unkarin ja Szegedin historiaa käsittelevät kirjani, mutta uusimisen sijasta englantia puhumattomat kirjastoammattilaiset riistivät ne käsistäni. Ehkäpä joku oli varannut teokset.
Tämän jälkeen menin maahanmuuttovirastoon antamaan virkailijoille lappuja jotka olin täytellyt ja hankkinut oleskelulupaa varten. Saavuin epähuomiossa puoli tuntia etuajassa, mutta kiirettömänä ihmisenä ei se minua haitannut. Rauhallisuuteni ja keskittymiskykyni pantiin kuitenkin ankaralle koetukselle, sain odottaa vuoroani kolme tuntia ja näin kuinka myöhemmin tulleet pääsivät asioimaan minua ennen. Meinasin mennä kysymään virkailijoilta tuleeko vuoroni koskaan ja miksi nämä myöhäisemmät pääsevät minua ennemmin. En kuitenkaan uskaltanut, koska tunsin itseni niin katkeran hermostuneeksi että olisin varmasti esittänyt asiani hyvin vihamielisesti.
Kun viimein pääsin asioimaan virkailijan kanssa, tämä kertoi minulle, että minun olisi pitänyt painaa nappia yhdeksän, se on tarkoitettu EU-kansalaisille ja on siksi nopeampi, rautaesirippu vieläkin jakaa maailman ihmiset! Myös sain kuulla että minulta puuttui yksi tarvittavista lomakkeista ja toisesta puuttui vuokraisännän allekirjoitus.
Myöhemmin kuulin muilta vaihto-opiskelijoilta kuinka heille oli kerrottu että vain tammikuuhun viipyvät eivät edes tarvitse koko oleskelulupaa! Törkeää peliä!
Tunsin itseni nöyryytetyksi ja häpäistyksi sekä hermoni olivat raunioina.
Illalla kuitenkin lääkitsin itseäni musiikin ja päihdyttävien juomien avulla Millenium-kahvilassa, missä esiintyi mustalais-jazz-viulisti Frankie Láto yhtyeineen. Musiikki oli hyvää, vanhan ajan jazzia taiturillisesti esitettynä.
Illan ikimuistoisin osio oli kuitenkin itse konsertin jälkeen kun olin jo pois lähdössä ja kahvilan eteisessä huomasin mustalaismiehen joka soitti takanaan olevalla puisella ovella rytmiä ja lauloi unkarilaista mustalaismusiikkia, tätä Ando Drom/Kalyi Jag-tyyppistä niinsanotusti autenttista eli hyvää musiikkia!
Jäin seuraamaan soittoa ja laulua ja itsekään en jättänyt laulamatta. Verbaalisella tasolla tapahtuva keskustelu ei miehen kanssa onnistunut, hän ei puhunut englantia, mutta sävelten kielin kommunikoimme pitkän tovin!
Mies pyysi minulta rahaa ja annoinkin h¨änelle hyvillä mielin kaikki kolikot lompakostani ja poistuessani pyysi hän uudestaan ja tässä vaiheessa tein päätöksen jota tuskin tulen koskaan katumaan ja annoin hänelle 1000 forintin setelin!
Tämän jälkeen menin viinitupaan tapaamaan vaihto-opiskelija-tovereitani.
Tämän jälkeen menin maahanmuuttovirastoon antamaan virkailijoille lappuja jotka olin täytellyt ja hankkinut oleskelulupaa varten. Saavuin epähuomiossa puoli tuntia etuajassa, mutta kiirettömänä ihmisenä ei se minua haitannut. Rauhallisuuteni ja keskittymiskykyni pantiin kuitenkin ankaralle koetukselle, sain odottaa vuoroani kolme tuntia ja näin kuinka myöhemmin tulleet pääsivät asioimaan minua ennen. Meinasin mennä kysymään virkailijoilta tuleeko vuoroni koskaan ja miksi nämä myöhäisemmät pääsevät minua ennemmin. En kuitenkaan uskaltanut, koska tunsin itseni niin katkeran hermostuneeksi että olisin varmasti esittänyt asiani hyvin vihamielisesti.
Kun viimein pääsin asioimaan virkailijan kanssa, tämä kertoi minulle, että minun olisi pitänyt painaa nappia yhdeksän, se on tarkoitettu EU-kansalaisille ja on siksi nopeampi, rautaesirippu vieläkin jakaa maailman ihmiset! Myös sain kuulla että minulta puuttui yksi tarvittavista lomakkeista ja toisesta puuttui vuokraisännän allekirjoitus.
Myöhemmin kuulin muilta vaihto-opiskelijoilta kuinka heille oli kerrottu että vain tammikuuhun viipyvät eivät edes tarvitse koko oleskelulupaa! Törkeää peliä!
Tunsin itseni nöyryytetyksi ja häpäistyksi sekä hermoni olivat raunioina.
Illalla kuitenkin lääkitsin itseäni musiikin ja päihdyttävien juomien avulla Millenium-kahvilassa, missä esiintyi mustalais-jazz-viulisti Frankie Láto yhtyeineen. Musiikki oli hyvää, vanhan ajan jazzia taiturillisesti esitettynä.
Illan ikimuistoisin osio oli kuitenkin itse konsertin jälkeen kun olin jo pois lähdössä ja kahvilan eteisessä huomasin mustalaismiehen joka soitti takanaan olevalla puisella ovella rytmiä ja lauloi unkarilaista mustalaismusiikkia, tätä Ando Drom/Kalyi Jag-tyyppistä niinsanotusti autenttista eli hyvää musiikkia!
Jäin seuraamaan soittoa ja laulua ja itsekään en jättänyt laulamatta. Verbaalisella tasolla tapahtuva keskustelu ei miehen kanssa onnistunut, hän ei puhunut englantia, mutta sävelten kielin kommunikoimme pitkän tovin!
Mies pyysi minulta rahaa ja annoinkin h¨änelle hyvillä mielin kaikki kolikot lompakostani ja poistuessani pyysi hän uudestaan ja tässä vaiheessa tein päätöksen jota tuskin tulen koskaan katumaan ja annoin hänelle 1000 forintin setelin!
Tämän jälkeen menin viinitupaan tapaamaan vaihto-opiskelija-tovereitani.
posted by Jaakko at 3:40 PM
2 Comments:
Eli vajaat neljä jöröö. Sankari! Pelastit ukon kadulta:)
Joo! Ei se paljon ole, ostovoimaltaan kymmenen euron luokkaa tuntumani mukaan!
Mutta esimerkiksi musiikkikonsertin lipun kohtuu hinta täällä on yleensä jotakuinkin 600 forinttia niin siihen suhteutettuna oli mielestäni almuni antelias.
Post a Comment
<< Home