Pettymyksiä
Lukijoista monet kenties kuvittelevat että elämäni täällä Euroopassa on silkkaa ruusuilla tanssimista ja uljaita loikkia voitosta voittoon. Vaikka tämä ei aivan virheellinen käsitys olekaan, ei se kuitenkaan ole koko totuus. Kohtalon ankarat ja arvaamattomat lait pätevät myös täällä kansaivälisissä ympyröissä ja kauneintakin voittoa saattaa yhtäkkisesti muuttua mitä katkerimmaksi pettymykseksi.
Esimerkki-tapaukseni liittyy gastronomian alaan. Engin oli suositellut minulle erästä leipomoa sieltä saatavien herkullisten Bürekien vuoksi ja päätinkin mennä kokeilemaan näitä minulle niin rakkaita piiraita. Pettymys oli kuitenkin suuri kun leipomon tiskin valikoimista en löytänyt bürekia. Olin koko päivän pyöritellyt mielessäni ajatusta börekin syömisestä ja olin siksi hyvin nälkäinen. Ostinkin korvikkeeksi toisenlaisia leivonnaisia. Ostettuani ja maksettuani tuotteet olin juuri lähdössä pois liikkeestä kun toinen asiakas saapui tiskille ja lausui muutaman sanan unkarin kielellä mistä erotin ainoastaan sanan: bürek.
Ja myyjättäret kantoivat takahuoneesta aimo valikoiman vielä lämpimiä bürekejä. Tunsin itseni syvästi nöyryytetyksi ja häväistyksi ja poistuin välimöttämästi liikkeestä katkerin mielin. Miksi kaikkein herkullisimmat tuotteet oli piilotettu takahuoneeseen? Oliko kyse vielä sosialistisen ajan salailun periaatteista?
Myöhemmin keskustellessani Enginin kanssa tapauksesta hän arveli että syynä oli pikemminkni se että bürek on parhaimmillaan lämpimänä ja sen asettaminen lasivitriinin huonontaisi merkittävästi sen kulinaristista arvoa. Arviossa saattaa ollakin vinha perä, muutama päivä sitten nimittäin vierailin toisessa leipomossa missä bürek oli asetettu lasivitriinin ja ostaminen olikin vaivatonta ja avointa.
Itse bürek ei ollut kuitenkaan herkullinen. Se oli kuiva ja liian suolainen. Uskon kuitenkin että vielä palaan tähän ensinnä mainittuun leipomoon ja vaadin myös itselleni bürekin takahuoneesta. Voin myös paljastaa käyneeni alustavia neuvotteluja että turkkilaiset opettaisivat minut itse valmistamaan bürekiä.
Esimerkki-tapaukseni liittyy gastronomian alaan. Engin oli suositellut minulle erästä leipomoa sieltä saatavien herkullisten Bürekien vuoksi ja päätinkin mennä kokeilemaan näitä minulle niin rakkaita piiraita. Pettymys oli kuitenkin suuri kun leipomon tiskin valikoimista en löytänyt bürekia. Olin koko päivän pyöritellyt mielessäni ajatusta börekin syömisestä ja olin siksi hyvin nälkäinen. Ostinkin korvikkeeksi toisenlaisia leivonnaisia. Ostettuani ja maksettuani tuotteet olin juuri lähdössä pois liikkeestä kun toinen asiakas saapui tiskille ja lausui muutaman sanan unkarin kielellä mistä erotin ainoastaan sanan: bürek.
Ja myyjättäret kantoivat takahuoneesta aimo valikoiman vielä lämpimiä bürekejä. Tunsin itseni syvästi nöyryytetyksi ja häväistyksi ja poistuin välimöttämästi liikkeestä katkerin mielin. Miksi kaikkein herkullisimmat tuotteet oli piilotettu takahuoneeseen? Oliko kyse vielä sosialistisen ajan salailun periaatteista?
Myöhemmin keskustellessani Enginin kanssa tapauksesta hän arveli että syynä oli pikemminkni se että bürek on parhaimmillaan lämpimänä ja sen asettaminen lasivitriinin huonontaisi merkittävästi sen kulinaristista arvoa. Arviossa saattaa ollakin vinha perä, muutama päivä sitten nimittäin vierailin toisessa leipomossa missä bürek oli asetettu lasivitriinin ja ostaminen olikin vaivatonta ja avointa.
Itse bürek ei ollut kuitenkaan herkullinen. Se oli kuiva ja liian suolainen. Uskon kuitenkin että vielä palaan tähän ensinnä mainittuun leipomoon ja vaadin myös itselleni bürekin takahuoneesta. Voin myös paljastaa käyneeni alustavia neuvotteluja että turkkilaiset opettaisivat minut itse valmistamaan bürekiä.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home