Vuokrarahat Roomassa

Viime viikolla sattui täällä Unkarissa sekava ja uhkaava tapahtumasarja liittyen vuokrarahoihimme ja Italian pääkaupunkiin, Roomaan. Helmikuu oli jo pitkällä menossa eikä vuokraisäntä ollut käynyt kyselemässä rahojaan, kämppikseni kanssa jo aloimme ihmetellä menoa ja otimme yhteyttä paikalliseen oppaaseemme, hra I:hin, ja pyysimme häntä toimittamaan rahat, 75 000 forinttia (n. 300 EUR) vuokraisännällemme (joka muuten ei osaa englannin kieltä). Samalla pyysimme hra I:tä selvittämään miksei talossamme ole postilaatikkoa ja onko sellainen joskus tulossa.

Keskiviikkona luovutin rahat hra I:lle joka velä vakuutti kaiken järjestyvän. Seuraavana päivänä tapasin kirjastolla italialaista Martinoa, joka kertoi edellisillan olleen hauska ja tapahtumarikas Jate-klubilla, ja hra I:nkin olleen siellä. Mutta kaikista eniten mieltäni askarrutti tieto hra I:n lähdöstä Roomaan viikonloppulomalle, ajattelin hänen kuitenkin järjestäneen sovitut asiat ennen matkaansa.

Ollessani kaupungilla etsimässä vaateripustimia, soittaa kämppikseni minulle ja kertoo vuokraisännän pojan käyneen vaatimassa vuokrarahoja ja jouduimmekin lopulta maksamaan hänelle rahat.

Sanomattakin lienee selvää että olimme kovin tuohtuneita tilanteesta, olimme joutuneet maksamaan vuokramme kahdesti, 75 000 forinttia rahojamme oli ilmeisesti Roomassa. Mielikuvitus maalasi uhkakuvia hra I:stä, rahoistamme, kalliista ravintoloista, shampanja-pulloista ja kevytkenkäisistä tanssijattarista.

Matkapuhelimella tavoitettu hra I kuitenkin vakuutti kaiken olevan kunnossa ja järjestyvän. Alkuviikosta hän palasikin ja viimein keskiviikoksi saimme sovittua rahan palautuksen, tätä ennen olimme saaneet onneksi pantiksi hra I:n pankki- ja kirjastokortit. Rahojen palautus tapahtui eräänlaisessa viinituvassa, missä sai n. 30 centillä lasillisen erinomaista viiniä ja seuraamme liittyneet norjalaiset heittäytyivätkin kovin anteliaiksi.