Kieli-kysymys

Jo asioidessani rautatieasemalla Budapestissa huomasin ilokseni, ettei amerikkalainen seksi- ja väkivalta-kulttuuri ollut saanut unkarilaisista yhtä murheellisen tiukkaa otetta kuin meistä suomalaisista, ja kokemukseni täältä Szegedistä vain tukevat tätä huomiota. Ainakaan englannin kieltä eivät monet asiakaspalvelutehtävien ihmiset osaa. Vaatimattomasta saksan kielen taidosta on kyllä silloin tällöin ollut apua. Tästä onkin seurannut monia jännittäviä tilanteita ruokakaupoissa, ravintoloissa, rautatieasemilla, takseissa, pankissa ja baaritiskeillä. Kaiken lisäksi ovat unkarilaiset osoittaneet luovuutta ja mielikuvitusta keksiessään asioille omia nimiä, joten monesti on turha edes yrittää arvailla, tai toisia kieliä hyväksi käyttäen päätellä, mitä jokin sana tarkoittaa.

Kuitenkin pidän tätä yleistä käsittämättömyyttä enemmän kiehtovana kuin harmillisena asiana, joka arkipäivä kaupassakäynteineen on yhtä suurta seikkailua. Koskaan ei tiedä mitä saa ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Kerran ostin leipää ja löysin sen sisältä sinne leivotut kaksi nakkia, toisen kerran luulin ostavani juustoa mutta sainkin erikoisesti pakattua jogurttia, erään tapauksen muistan, kun ostaessani kerralla useamman purkillisen tomaattipyreetä, sainkin jonkinlaista maksapateeta.

Olenkin ryhtynyt urhoollisesti opettelemaan unkarin kielen sanastoa ja ilmaisua, mutta pelkään jo kielen oppimisen tuhoavan tämän edellä mainitsemani seikkailullisuuden ja salaperäisyyden tunnelman, uskon kuitenkin sen toisaalta myös avaavan ovia toisenlaisiin, vielä ihmeellisempiin mahdollisuuksiin!