Luistellen Euroopassa (ja muutama sana hummailusta)

Eilen kävimme kansainvälisellä joukolla luistelemassa, mukana oli väkeä ainakin Norjasta, Italiasta, Saksasta ja Espanjastakin. Suomen urheilumainetta sain puolustaa aivan yksin. Täällä Euroopassa luistelu tapahtui sisätila-hallissa, 90-lukulaisen teknomusiikin sekä päivän hittien soidessa taustalla, ihmisten luistellessa kentällä ympyrää. Välillä yhteinen menosuunta vaihtui ja tästä ilmoitettiin unkarinkielisesti. Seurasikin ongelmia kun huomasin luistelevani väärään suuntaa, kykenemättä kääntymään tai pysähtymään, ihmisten huudellessa minulle pilkallisen kuuloisesti!

Ajattelin ensimmäistä kertaa elämäni pääseväni pätëmään urheilun alalla, mutta tämä kuvitelma osoittautui harhaluuloksi. Omasta mielestäni jopa italialainen Sara, joka ei ollut koskaan aikaisemmin luistellut, luisteli minua paremmin. Puolustukseni on sanottava, etten ollut luistellut sitten kouluvuosieni ja en ole milloinkaan ollut hyvä urheilun alalla. Ajattelin kuitenkin virheellisesti meidän pohjoisen ihmisten olevan ja perimältämme Etelä-Eurooppalaisia parempia talviurheilulajeissa.

Onneksi olen elämässäni saanut jo kokea paljon ankarampiakin nöyryytyksiä ja tappioita niin kömpelyys tällä vieraalla areenalla ei tuntunut kovin raskaalta.

Tänään on luvassa jälleen bileet, eli unkarilaisittain bulit. Aloitamme laajalla kotibile-tyypisellä tilaisuudella, jonka jälkeen siirrymme Jate-klubille (onhan Jate-klubin paras bile-päivä tunnetusti maanantain!). Täällä Euroopassa varsin harvat ihmiset juovat itseään yhtä antaumukselliseen humalaan kuin mitä vaikkapa meillä suomalaisilla on viikoittain tapana. Joskin on mainittava veljeskansamme Unkarin on tosin tässä mielessä, unkarilaisia näkee usein aivan suomalais-tasoisessa päihtymyksen tilassa. Koska kuitenkin joudun olemaan paljon tekemissä muiden Euroopan kansojen parissa, olen yrittänyt omaksua mannermaisen hillitympiä rilluttelu-menettely-tapoja ja tässä onnistunutkin. En osaa sanoa kumpi hummailun tapa on parempi, kummassakin on huomattavat etunsa ja mielstäni taiturillisen juomaveikon ominaisuuksiin kuuluu joustavuus ja monipuolisuus menettelytavoissaan.

Juhliminen täällä tietää myös paljoa halailua, kättelyä ja poskisuudelmia, jotka myös tuntuvat vierailta meille Pohjoisen ihmisille. Kulttuurissammehan koskettelu ja suudelmat on tapana hoitaa yksityisesti, suljettujen ovien takana. Unkarilaisille miehille vaikkapa on ominaista alituinen kätteleminen. Ei ole harvinaista, että tilaisuuteen missä on ennestään kaksikymmentä ihmistä saapuu kymmenen unkarilaista miestä, mistä seuraa ankara ja pitkäkestoinen kättely-rupeama. Aluksi tämä tuntui minusta melkein kummalliselta, mutta nykyään pidän tätä ja miltei normaalina.