Vaikutelmiani Romaniasta osa 1.

On jo yli viikko kulunut Romanian matkastani enkä ole saanut mitään kirjoitettua. Yritän nyt kuitenkin ennenkuin kaikki unohtuvat. On ollut vaikeaa kirjoittaa, ajatella tai ylipäätänsä saada mitään aikaiseksi yli 30 asteen helteen vuoksi. Kaupassa käynti vie kaikki energiat. Voikohan tällaiseen tottua. Eilen istuin Tiszan rannalla ja näin vedessä lukuisia kaloja, muun muassa pienen hauen.

Ensimmäinen matkakohteemme Romaniassa oli siis Cluj Napocan (unkariksi Koloszvar, saksaksi Klausenburgin kaupunki) Transylvaniassa. Clujiin meidät ajoi kaksi syytä, edellisellä Romanian matkallamme olimme nähneet kaupungista vai rautatieaseman ja senkin vain 15 minuutin ajan. Toinen, vielä merkittävämpi, see oli se että romanialainen torvi-mustalais-orkesteri Fanfare Ciocarlia esiintyi kaupungissa, ensimmäistä kertaa 10 vuoteen kotimaassaan.

Kerkesimme täpärästi kaupunkiin ennen konserttia ja aikataulujen onnistumisesta ei ole kiittäminen minua tai italialaista matkakumppaniani vaan tuttavaamme Leheliä Clujissa. Hän oli ostanut meille liputkin Transylvanian kansainvälisten filmifestivaalien avajaisgaalaan missä Fanfare Ciocarlia oli esiintyvä.

Saimme seurata yläparvelta puolitoista tuntia romaniankielistä avajaisgaalaa ja matkakumppanini oli jo antaa periksi. Emme ymmärtäneet mitään ja alituinen taputtaminen tuntui koyvin raskaalta ja vaivalloiselta tällaisissa olosuhteissa. Onneksi palkintopokaalit oli lavalla näytillä ja saatoin niiden vähenemisestä arvioida konsertin lähestymisen, matkakumppanini oli jo antaa periksi.

Viimein alkoi konsertti ja riehakkaat mustalais-torvi-sävelet täyttivät kansallisteatterin. Osa juhlaväestä poistui, kaikki eivät tunnetusti maailmassa tajua hyvän päälle. Näimme parvelta kuinka allamme osa juhlaväestä taas nousi penkkirivien väliin tanssimaan. Ehdotin matkakumppanille meidänkin näin tekevän ja niin teimmekin. Myös osa kansainvälisistä juhlavieraista, mm. Tony Gatlif, nousivat tanssimaan. Musiikki oli hyvää enkä sen hyvyyttä osaa tässä helteessä tarkemmin kuvailla.

Seuraavana päivänä tutustuimme Cluj Napocan monumentteihin ja Transylvanian kiehtovaan historiaan paikallisten tuttaviemme opastuksella. Cluj Napoca oli kaunis ja moderni opiskelijakaupunki, mutta omasta mielestäni Romanian omaleimaisimmat ja kiehtovimmat piirteet paljastuivat seuraavissa matkakohteissamme, Suceavassa ja Sulinassa joista lisää myöhemmin.

Siitä haluan vielä mainita että hotellin isäntä antoi meidän pitää matkatavaramme huoneessamme, tapojensa vastaisesti, yöpymisemme jälkeisenä päivänäkin, koska kuulemma piti erikoislaatuisesta, eksoottisesta nimestäni, mutta halusi kuitenkin välittömästi huomauttaa olevansa normaali!

Unkarissa taas

Kotiuduin eilen Romaniasta ja täällä on hullun kuuma! En jaksa kirjoitella mitään nyt mutta annan laajan reportaashin kunhan tästä taas tokenen ja saan entiset voimani takaisin!

Mutta voin paljastaa käyneeni Transylvaniassa, Moldaviassa, Tonavan suistolla, Romanian itäisimmässä kolkassa, nähneeni Ukrainan etäältä sekä läheltä Bukarestin vähemmän viehättävän juna-aseman (mutta mikäpä suurkaupungin rautatieasema ei olisi inhottava?).

Terveisia Romaniasta

Talla hetkella olen eraan roomattaren kanssa romanialaisessa nettikahvilassa, Suceavan kaupungissa, katsomassa sahkoposteja ja suunnittelemassa Romanian matkamme seuraavia askelia. Olemme molemmat kehnoja organisaattoreita ja suunnistajia mika luo oman viehattavan lisansa seikkailuumme.

Toivottavasti ette loukkaannu vaikka romanialaisen nettikahvilan nappaimistosta ei umlaut-kirjaimia loydykaan!

Hääteltan pystyttämisestä

Tällä viikolla sain kunnian vierailla ensimmäistä kertaa elämässäni Serbiassa, aivan tuossa rajan tuntumassa, Serbian unkarilaisvähemmistön pääasiassa asuttamassa kylässä missä serbit ovat vähemmistönä. Minä ja italialaisystävättäreni kutsui kotikyläänsä yhteinen ystävämme joka myös oli ollut vaihto-opiskelijana täällä Szegedissä.

Yllätys oli suuri tupsahtaessamme juhlahumun keskelle. Ensi lauantaina oli tulossa ystäväni siskon häät ja vierailupäivänämme juhlittiin hääteltan pystyttämistä. Juhlaväki oli ilahtunut kansainvälisistä vieraista ja saimme osaksemme paljon huomiota ja tarjoilua. Ihmiset eivät juuri englantia puhuneet, mutta jonkinlaista kanssakäymistä tapahtui alkeellisen unkarinkieleni voimin ja hääväen tuntemien suomalaissanojen (Nokia, Häkkinen, Nurmi) voimin. Kokki oli joskus nuoruudessaan vieraillut Italiassa metsästämässä ja halusi harjoitella kieltä.

Kaikkein ensimmäiseksi kuitenkin morsiamen isä tarjosi meille kotitekoista palinkaa, tuota näillä seuduilla valmistettavaa herkullisen aromaattista alkoholijuomaa. Minä ja italialaisystävättäreni emme kuitenkaan tienneet että paikallisen tavan mukaan lasin juominen tyhjäksi tarkoittaa juojan haluavan uutta lasillista. Varsinkin kun monet halusivat kilistellä kansamme ja kun jouduin juomaan monesti italialaisystävättäreni lasin hänen puolestaan seurasi tästä meille pikainen ja voimakas humalatila. Onnistuin kuitenkin hämäämään juhlaväkeä yrittämällä käyttäytyä arvokkaasti ja itsevarmasti. Enkähän voinut juttelemallakaan paljastaa tilaani.

Onneksi häävieraille tarjottiin täyttävää ja herkullista Paprikash:iksi kutsuttua pataruokaa, jota söin kaksi lautasellista toivoen tämän balkanilaisherkun imevän osan alkoholista. Teimme myös kävelyretken Serbian-puoleiselle Tiszan rannalle sekä pikkukaupunkia ihmettelemään ja vielä pienten nokosten jälkeen olimme kuin uudesti syntyneet.

Tämän jälkeen vierailimme paikallisessa baarissa missä Serbian unkarilaiset ja italiatar saivat ensimmäistä kertaa kokeilla karaokea. Minullehan tämä on mitä tutuin harrastus. Suomalaisesta poiketen paikalla oli oikean isännän ja lavan sijasta karaoke-automaatti! Ilahduttavaa oli löytää automaatin valikoimista Musta kissa valkoinen kissa-elokuvan tunnussävel Djindji Rindji Bubamara kaiken maailman länsimaalais-roskan seasta. Yllättävää oli myös italialaisten laulujen paljous.

Elämän muutos ja kaksi kysymystä rovaniemeläisille

Kuulemma on oltu huolestuneita siitä kun minusta ei ole kuulunut mitään viime aikoina! Koulunkäynnilliset ja yksityiselämän käänteisiin liittyvät kysymykset ovat pitäneet minut kiireisenä viime aikoina. On myös mainittava minun vaihtaneen asuntoa, muutin pois entisestä suomalaisten miesten asuttamasta kaksiosta elämään yhdessä Välimeren tyttöjen, italialaisen ja espanjalaisen, kanssa. Voin jo paljastaa heidän luonaan saaneeni syödä ihmeellisia herkullisia ruokia ja kuulleeni paljon minulle uutta musiikkia.

Näillä näkymin jään Unkariin kesäksi ja ensi lukuvuodeksi tekemään lopputyötäni, mutta saa nähä, elämähän on monesti hyvin arvaamatonta ja kauneimmat ja varmimmatkin unelmat murretaan!

Kiinnostaako jotakin rovaniemeläisiä tuttujani isännöidä unkarilais-ruotsalaisen tuttavapariskuntani Lapin retkeä, tai edes tarjota yösijaa Rovaniemeltä? Mukavaa väkeä.

Entäpä Rovaniemen opiskelijat, kiinnostaisiko teitä kaveerata saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, joka on tulossa sinne ensi lukuvuodeksi?