Vaikutelmiani Romaniasta osa 1.
On jo yli viikko kulunut Romanian matkastani enkä ole saanut mitään kirjoitettua. Yritän nyt kuitenkin ennenkuin kaikki unohtuvat. On ollut vaikeaa kirjoittaa, ajatella tai ylipäätänsä saada mitään aikaiseksi yli 30 asteen helteen vuoksi. Kaupassa käynti vie kaikki energiat. Voikohan tällaiseen tottua. Eilen istuin Tiszan rannalla ja näin vedessä lukuisia kaloja, muun muassa pienen hauen.
Ensimmäinen matkakohteemme Romaniassa oli siis Cluj Napocan (unkariksi Koloszvar, saksaksi Klausenburgin kaupunki) Transylvaniassa. Clujiin meidät ajoi kaksi syytä, edellisellä Romanian matkallamme olimme nähneet kaupungista vai rautatieaseman ja senkin vain 15 minuutin ajan. Toinen, vielä merkittävämpi, see oli se että romanialainen torvi-mustalais-orkesteri Fanfare Ciocarlia esiintyi kaupungissa, ensimmäistä kertaa 10 vuoteen kotimaassaan.
Kerkesimme täpärästi kaupunkiin ennen konserttia ja aikataulujen onnistumisesta ei ole kiittäminen minua tai italialaista matkakumppaniani vaan tuttavaamme Leheliä Clujissa. Hän oli ostanut meille liputkin Transylvanian kansainvälisten filmifestivaalien avajaisgaalaan missä Fanfare Ciocarlia oli esiintyvä.
Saimme seurata yläparvelta puolitoista tuntia romaniankielistä avajaisgaalaa ja matkakumppanini oli jo antaa periksi. Emme ymmärtäneet mitään ja alituinen taputtaminen tuntui koyvin raskaalta ja vaivalloiselta tällaisissa olosuhteissa. Onneksi palkintopokaalit oli lavalla näytillä ja saatoin niiden vähenemisestä arvioida konsertin lähestymisen, matkakumppanini oli jo antaa periksi.
Viimein alkoi konsertti ja riehakkaat mustalais-torvi-sävelet täyttivät kansallisteatterin. Osa juhlaväestä poistui, kaikki eivät tunnetusti maailmassa tajua hyvän päälle. Näimme parvelta kuinka allamme osa juhlaväestä taas nousi penkkirivien väliin tanssimaan. Ehdotin matkakumppanille meidänkin näin tekevän ja niin teimmekin. Myös osa kansainvälisistä juhlavieraista, mm. Tony Gatlif, nousivat tanssimaan. Musiikki oli hyvää enkä sen hyvyyttä osaa tässä helteessä tarkemmin kuvailla.
Seuraavana päivänä tutustuimme Cluj Napocan monumentteihin ja Transylvanian kiehtovaan historiaan paikallisten tuttaviemme opastuksella. Cluj Napoca oli kaunis ja moderni opiskelijakaupunki, mutta omasta mielestäni Romanian omaleimaisimmat ja kiehtovimmat piirteet paljastuivat seuraavissa matkakohteissamme, Suceavassa ja Sulinassa joista lisää myöhemmin.
Siitä haluan vielä mainita että hotellin isäntä antoi meidän pitää matkatavaramme huoneessamme, tapojensa vastaisesti, yöpymisemme jälkeisenä päivänäkin, koska kuulemma piti erikoislaatuisesta, eksoottisesta nimestäni, mutta halusi kuitenkin välittömästi huomauttaa olevansa normaali!
Ensimmäinen matkakohteemme Romaniassa oli siis Cluj Napocan (unkariksi Koloszvar, saksaksi Klausenburgin kaupunki) Transylvaniassa. Clujiin meidät ajoi kaksi syytä, edellisellä Romanian matkallamme olimme nähneet kaupungista vai rautatieaseman ja senkin vain 15 minuutin ajan. Toinen, vielä merkittävämpi, see oli se että romanialainen torvi-mustalais-orkesteri Fanfare Ciocarlia esiintyi kaupungissa, ensimmäistä kertaa 10 vuoteen kotimaassaan.
Kerkesimme täpärästi kaupunkiin ennen konserttia ja aikataulujen onnistumisesta ei ole kiittäminen minua tai italialaista matkakumppaniani vaan tuttavaamme Leheliä Clujissa. Hän oli ostanut meille liputkin Transylvanian kansainvälisten filmifestivaalien avajaisgaalaan missä Fanfare Ciocarlia oli esiintyvä.
Saimme seurata yläparvelta puolitoista tuntia romaniankielistä avajaisgaalaa ja matkakumppanini oli jo antaa periksi. Emme ymmärtäneet mitään ja alituinen taputtaminen tuntui koyvin raskaalta ja vaivalloiselta tällaisissa olosuhteissa. Onneksi palkintopokaalit oli lavalla näytillä ja saatoin niiden vähenemisestä arvioida konsertin lähestymisen, matkakumppanini oli jo antaa periksi.
Viimein alkoi konsertti ja riehakkaat mustalais-torvi-sävelet täyttivät kansallisteatterin. Osa juhlaväestä poistui, kaikki eivät tunnetusti maailmassa tajua hyvän päälle. Näimme parvelta kuinka allamme osa juhlaväestä taas nousi penkkirivien väliin tanssimaan. Ehdotin matkakumppanille meidänkin näin tekevän ja niin teimmekin. Myös osa kansainvälisistä juhlavieraista, mm. Tony Gatlif, nousivat tanssimaan. Musiikki oli hyvää enkä sen hyvyyttä osaa tässä helteessä tarkemmin kuvailla.
Seuraavana päivänä tutustuimme Cluj Napocan monumentteihin ja Transylvanian kiehtovaan historiaan paikallisten tuttaviemme opastuksella. Cluj Napoca oli kaunis ja moderni opiskelijakaupunki, mutta omasta mielestäni Romanian omaleimaisimmat ja kiehtovimmat piirteet paljastuivat seuraavissa matkakohteissamme, Suceavassa ja Sulinassa joista lisää myöhemmin.
Siitä haluan vielä mainita että hotellin isäntä antoi meidän pitää matkatavaramme huoneessamme, tapojensa vastaisesti, yöpymisemme jälkeisenä päivänäkin, koska kuulemma piti erikoislaatuisesta, eksoottisesta nimestäni, mutta halusi kuitenkin välittömästi huomauttaa olevansa normaali!
posted by Jaakko at 2:46 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home