Pettymyksiä

Lukijoista monet kenties kuvittelevat että elämäni täällä Euroopassa on silkkaa ruusuilla tanssimista ja uljaita loikkia voitosta voittoon. Vaikka tämä ei aivan virheellinen käsitys olekaan, ei se kuitenkaan ole koko totuus. Kohtalon ankarat ja arvaamattomat lait pätevät myös täällä kansaivälisissä ympyröissä ja kauneintakin voittoa saattaa yhtäkkisesti muuttua mitä katkerimmaksi pettymykseksi.

Esimerkki-tapaukseni liittyy gastronomian alaan. Engin oli suositellut minulle erästä leipomoa sieltä saatavien herkullisten Bürekien vuoksi ja päätinkin mennä kokeilemaan näitä minulle niin rakkaita piiraita. Pettymys oli kuitenkin suuri kun leipomon tiskin valikoimista en löytänyt bürekia. Olin koko päivän pyöritellyt mielessäni ajatusta börekin syömisestä ja olin siksi hyvin nälkäinen. Ostinkin korvikkeeksi toisenlaisia leivonnaisia. Ostettuani ja maksettuani tuotteet olin juuri lähdössä pois liikkeestä kun toinen asiakas saapui tiskille ja lausui muutaman sanan unkarin kielellä mistä erotin ainoastaan sanan: bürek.

Ja myyjättäret kantoivat takahuoneesta aimo valikoiman vielä lämpimiä bürekejä. Tunsin itseni syvästi nöyryytetyksi ja häväistyksi ja poistuin välimöttämästi liikkeestä katkerin mielin. Miksi kaikkein herkullisimmat tuotteet oli piilotettu takahuoneeseen? Oliko kyse vielä sosialistisen ajan salailun periaatteista?

Myöhemmin keskustellessani Enginin kanssa tapauksesta hän arveli että syynä oli pikemminkni se että bürek on parhaimmillaan lämpimänä ja sen asettaminen lasivitriinin huonontaisi merkittävästi sen kulinaristista arvoa. Arviossa saattaa ollakin vinha perä, muutama päivä sitten nimittäin vierailin toisessa leipomossa missä bürek oli asetettu lasivitriinin ja ostaminen olikin vaivatonta ja avointa.

Itse bürek ei ollut kuitenkaan herkullinen. Se oli kuiva ja liian suolainen. Uskon kuitenkin että vielä palaan tähän ensinnä mainittuun leipomoon ja vaadin myös itselleni bürekin takahuoneesta. Voin myös paljastaa käyneeni alustavia neuvotteluja että turkkilaiset opettaisivat minut itse valmistamaan bürekiä.

Turkkilaisten vieraana

Eilen vierailin Serbian turkkilaisen ystäväni Enginin luona keskustellakseni musiikkiin liittyvistä kysymyksistä kun vierailu sai yllättävän käänteen: naapurin turkkilaiset tytöt kutsuivat meidät syömään turkkilaista keittoa. Voin vakuuttaa keiton ja lisukkeena tarjoiltujen viinietikassa marinoitujen kaalinkimpaleiden, olleen hyvin herkullisia. Ruokajuomana oli shampanjaa ja jälkiruoaksi toi yläkerran turkkilainen tyttö maittavia sitruunaleivonnaisia.

Sain myös tietää että edellisellä vierailullani maistamani ja vapisevin käsin syömäni herkullinen kaali-börek oli tämän saman, keiton ja marinoidut kaalit valmistaneen, turkkilaisen gastronomisen taituruuden tulosta. On selvää että tulen vaatimaan häneltä reseptit ja ohjeet näihin herkkuihin, onhan Turkki ja Kreikka jo pitkään olleet gastronomisia suosikkiseutujani.

Toivonkin että jos joku päivä Turkki on liittyvä Euroopan Unioniin tulisi jäsenyyden vaikutus olevan huomattava Euroopan ja etenkin Suomen opiskelijain ruokakulttuuriin ja että elämästa vieraantumista, uusavuttomuutta, kulinaristisen herkkyyden puutetta sekä yleistä moraalista rappiota ilmentävät tonnikalasäilykkeet ja valmispizzat korvautuisivat itse tehdyillä höyryävillä keitoilla, piirailla ja pilahveilla. Voi kuitenkin olla että toiveeni on jälleen epärealistinen ja pikemminkin olisimme me suomalaiset jotka kävisimme muuttamaan turkkilaista ruokakulttuuria kemikaaleinemme ja kiireinemme länsimaalaisemmaksi.

Hammaslääkärin penkillä ja kansainvälinen trio

Lukijani olivat ehkäpä aistineet blogini rivien välistä kasvavan tuskan mitä olin kantanut jo kuukausikaupalla. Jo Suomessa oli eräässä hampaassani ollut hassu tuntemus, mutta olin ajatellut jaksavani sen kanssa paluuseeni asti. Pelkäsin unkarilaisten hammaslääkäreiden kieli-, asiakaspalvelutaidon ja lääketieteellisen osaamisen tasoa. Viime viikkoina oli kipu kuitenkin käynyt sietämättömästi ja eilen päätin panna kaiken pelin ja antautua unkarilaisen hammaslääketieteen armoille.

Tuskan suuruudesta olin päätellyt myös vaivan olevan suuri ja vaativan suuria, kivuliaita hammaslääketieteellisiä toimenpiteitä. Yllätys olikin suuri kun kaikki oli viidessätoista minuutissa ja eilinen oli elämäni varmasti vähiten kivuliain hammaslääkärissä käynti. Toisaalta ei hammaslääkäri tarkastanut röntgenillä tai muuten kaikkia hampaitani vaan jouduin itse omalla sormellani osoittamaan hänelle ongelmapaikan. Tärkein kuitenkin tapahtui ja kipu poistui. Hammaslääketieteellisesti suuntautuneille lukijoille kerrottakoon että ongelman aiheuttaja ei ollut reikä hampaassa vaan liian voimallisen hampaidenharjauksen aiheuttama ikenen vetäytyminen hampaan ympäriltä!

Olen myös perustanut kansainvälisen trion, joka ohjelmistoltaan on eräänlainen Johnny Cash ja Orkestar Business Class-coverbändi. Minun lisäkseni miehistöön kuuluu amerikkalainen banjon- sekä Serbian turkkilainen darbukansoittaja. On selvää että kolmen näin erilaisen musiikkilisen maailman yhdistyminen ei ole aivan ongelmatonta: englanninkielinen laulu ei ole minulla yhtä vaivatonta ja sydämestä tulevaa kuin vaikkapa suomen, serbian tai mustalaiskielinen ja toisaalta amerikkalaiselle banjistillemme eivät mollisoinnut ole tuttuja.

Olimme luvanneet italialaistytöille soittavamme ensi keikkamme eilen, mutta jouduimme siirtämään ensiesiintymistä viikolla, koska emme olleet vielä valmiita julkisesti soittamaan. Minun tehtäväkseni jäi ilmoittaa italialaisille keikan peruuntumisesta, mutta hajamielisenä sen tietenkin unohdin ja jouduinkin selittelemään huonomuistisuuttani. Myös serbien bileisiin meitä kysyttiin jo esiintymään.

Kreikkalainen tanssi-ilta

Taaskaan en ole ehtinyt kirjoitella, syy on seuraavanlainen: eläminen on minulle sittenkin tärkeämpi asia kuin siitä kirjoittaminen blogiin. Voisi tietenkin olla että omien tekojen arviointi olisi hyväksi ja viisas teko, mutta tulen tuskin muuttamaan tapojani.

Eilen näin ilmoitustaululla ilmoituksen kreikkalaisen tanssin illasta ja päätin toteuttaa pitäaikaisen haaveeni ja mennä opettelemaan kreikkalaisia tanssjea. Sain vielä houkuteltua seurakseni Alexandrosin joka on puoliksi kreikkalainen ja puoliksi unkarilainen, ja osasi sekä tanssit että tunneilla käytettävän kielen ennestään.

Opettelu oli hankalaa, opetuksesta ymmärsin sanat "job" ja "bal", toinen tarkoittaa vasenta ja toinen oikeaa, mutta en tiennyt kumpi on kumpi. Noin kymmenestä harjoitellusta tanssista opin kunnolla vain yhden, mutta minusta tämä on hyvä alku. Aion kysyä Alexandrosilta mikä oli opettelemani tanssin nimi ja etsiä tämän lajin kappaleita omista kokoelmistani. Päätin myös opetella oikean ja vasemman unkariksi!