Rovaniemen voitto
Kaukaisen ja pienen Rovaniemen voitto Euroviisuissa ei ole jäänyt huomaatta täällä Euroopassakaan. Lauantain kisailuja odotettiin innolla monien kulttuurien piirissä, etenkin espanjalaiset, kreikkalaiset ja portugalilaiset (jotka eivät milloinkaan ole euroviisuja voittaneet) olivat touhukkaina. Entisessä Jugoslaviassa kisoja seurattiin suhtalaisella kiinnostuksella ja Turkissa oli kuulemma innostus lisääntynyt huomattavasti taannoisen voiton jälkeen. Mutta esimerkiksi italialaiset eivät olleet kisoista koskaan kuulleetkaan.
Olimme päättäneet seurata kisoja biokemistien opiskelija-asuntolassa suomalais-italialais-serbian-turkkilaisessa seurueessa, mutta pettymys oli suuri kun yli 50 kanavan joukosta ei löytynyt yhtäkään millä euroviisuja olisi näytetty. Sen sijaan löytyi esimerkiksi 24 tuntia vuorokaudessa ruokaohjelmia näyttävä PaprikaTV!
Kuuntelimme euroviisujen sijaan sitten Enginin lp-levy-kokoelmaa, ja söimme ja joimme pikkuisen. Minulla ei ollut aavistustakaan Suomen sijoituksesta tai mahdollisuuksista kunnes pisteidenlaskun jälkeen alkoivat onnittelevat tekstiviestit saapua yksi toisensa jälkeen. Avasimme pienen kuohuviinipullonkin ja kiljuimme, mutta emme antautuneet kovin riehakkaaseen juhlintaan koska seuraavana aamuna oli edessä toisenlainen voimainkoitos: 34 km pyöräilymatka Makóon ja takaisin.
En muista olenko blogissani kertonut, mutta muutamaa viikkoa sitten ostin polkupyörän, vihreän, venäläisen, Sputnik-merkkisen (5000 forintilla, eli n. 20 E) , jolla olen ahkerasti ajellutkin. Oli mukava polkupyöräillä pitkin Tiszan rantapengertä tai mitä lie tulvamuuria ja nähdä Unkarin maaseutua viimein. Suurimman osan ajastahan olen joutunut viettämään eurooppalaisissa kaupungeissa ja pohjoisen ihmisellehän metsät ja pöheiköt ovat kuitenkin paljon luontevampi ympäristö.
Ihmeellistä oli myös että seuraavina päivinä pakarani ja muut pyöräily-ruumiinosat olivat lähes tuskattomat, ainoastaan käsivarteni hieman kärähtivät ja niitä nyt vähän kihelmöi.
Toivottavasti seuraavat Euroviisut pidetään Rovaniemen kaupungissa, helsinkiläisiä yrittäjiä kun on euroviisuissa nähty ties kuinka paljon ja heidän menestyksensä ollut mitä ollut!
Olimme päättäneet seurata kisoja biokemistien opiskelija-asuntolassa suomalais-italialais-serbian-turkkilaisessa seurueessa, mutta pettymys oli suuri kun yli 50 kanavan joukosta ei löytynyt yhtäkään millä euroviisuja olisi näytetty. Sen sijaan löytyi esimerkiksi 24 tuntia vuorokaudessa ruokaohjelmia näyttävä PaprikaTV!
Kuuntelimme euroviisujen sijaan sitten Enginin lp-levy-kokoelmaa, ja söimme ja joimme pikkuisen. Minulla ei ollut aavistustakaan Suomen sijoituksesta tai mahdollisuuksista kunnes pisteidenlaskun jälkeen alkoivat onnittelevat tekstiviestit saapua yksi toisensa jälkeen. Avasimme pienen kuohuviinipullonkin ja kiljuimme, mutta emme antautuneet kovin riehakkaaseen juhlintaan koska seuraavana aamuna oli edessä toisenlainen voimainkoitos: 34 km pyöräilymatka Makóon ja takaisin.
En muista olenko blogissani kertonut, mutta muutamaa viikkoa sitten ostin polkupyörän, vihreän, venäläisen, Sputnik-merkkisen (5000 forintilla, eli n. 20 E) , jolla olen ahkerasti ajellutkin. Oli mukava polkupyöräillä pitkin Tiszan rantapengertä tai mitä lie tulvamuuria ja nähdä Unkarin maaseutua viimein. Suurimman osan ajastahan olen joutunut viettämään eurooppalaisissa kaupungeissa ja pohjoisen ihmisellehän metsät ja pöheiköt ovat kuitenkin paljon luontevampi ympäristö.
Ihmeellistä oli myös että seuraavina päivinä pakarani ja muut pyöräily-ruumiinosat olivat lähes tuskattomat, ainoastaan käsivarteni hieman kärähtivät ja niitä nyt vähän kihelmöi.
Toivottavasti seuraavat Euroviisut pidetään Rovaniemen kaupungissa, helsinkiläisiä yrittäjiä kun on euroviisuissa nähty ties kuinka paljon ja heidän menestyksensä ollut mitä ollut!
posted by Jaakko at 12:11 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home