En ole ehtinyt kertaamaan vaikutelmiani Romanian matkan loppupuolesta, sillä viime viikot olen käyttänyt mieluummin kulloinkin käsillä olevan hetken täysipainoiseen elämiseen kuin vanhojen muisteluihin. Toissapäivänä heitin hyvästit roomattarille ja suurelle asunnollemme Jozsef Attilan kadulla, parhaimpian aikoina jaoin tuon asunnon kolmen (3 kpl!) italiattaren kanssa, mikä on tietääkseni suurin määrä mitä kukaan rovaniemeläinen on koskaan saavuttanut. Nyt he ovat lähteneet ja siispä aikaa ja halua entisten aikojen muisteluun viimein on.
Cluj Napocasta siis suuntasimme Suceavan kaupunkiin, päämääränämme oli nähdä alueen, Romanian puoleisen Moldavian sekä Bucovinan maineikkaat ja Unescon suojelemat luostarit. Cluj Napocalainen matkakoordinaattorimme oli meitä neuvonut ottamaan Kushettan, eli makuuvaunuhytin, mutta valitettavasti nämä olivat kaikki varatut ja jouduimme tyytymään tavalliseen osastoon. Onneksemme saimme asua kaksin osastoamme ja konduktööri oli erittäin ystävällinen ja avulias vaikkei yhteistä kieltä löytynytkään. Myöhemmin tulimme kohtaamaan suunnatonta ystävällisyyttä ja avuliaisuutta tässä köyhyyden ja
Ceaucescun runtelemassa maassa.
Tulceaan saavuimme aamun tullen ja internetistä katsomiemme ohjeiden perusteella suunnistimme läpi mustalaisten asuma-alueen hiekkatien, leikkivien lasten, lehmien, kalkkunain ja lampaiden läpi tiemme majapaikkaan, maataloon jonka yläkerta toimi majatalona. Aamupala oli pöydässä ja saimme maistella erinomaisia herkkuja. Jossakin näillä main matkamme muuttui jatkuvaksi ruokailuksi, en muista että milloinkaan olisi minulla ollut nälkä mutta jatkuvasti jouduimme syömään gastronomisesta mielenkiinnostamme johtuen tai kohteliaisuussyistä.
Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli Suceavaan saavuttaessa etsiä säilytyspaikka matkatavoillemme ja rientää ensi tilassa katsomaan läpi luostarit. Suunnitelma romuttui täydellisesti ja käytännössä nukuimme iltapäivään asti, illalla kävimme katselemassa kaupunkia, joka oli enemmän minunlaiseni miehen makuun kuin moderni ja länsimaalaisen oloinen opiskelijakaupunki Cluj Napoca. Myöskin nukkuminen nousi tästä edespäin tärkeäksi ajanvietteeksi matkallemme, syömisen ohella, ja se monesti sotki etukäteen kaavaillut suunnitelmat!
En voi ymmärtää miten muistaelmani Romaniasta edistyvät näin hitaasti, tällä erää en taaskaan jaksa kirjoittaa tämän enempää. Illalla tapaan unkarilaisen joka oli nyt keväällä Suomessa vaihto-opiskelijana ja vertaamme kokemuksiamme, saa nähdä kumman kokemukset ovat paremmat ja on kyseenalaista voiko ja kannattaako edes näin subjektiivisia asioita lähteä vertailemaan?
