Paluu Unkariin

Vierailuni Itä-Euroopan maista ehkäpä merkillisimmässä päättyy. Raskain mielin jätän vanhan kotimaani, kaikkialle ulottuvat tieverkostot ovat pirstaloineet maamme metsät, jäljelle jääneet on ahmittu paperiteollisuuden pohjattomaan kitaan, uljaat kosket on valjastettu tuottamaan sähköä sisältö- ym. teollisuuden tarpeisiin, elämisen edellytykset maaseudulla on ajettu alas ja ihmiset ohjattu eräänlaisiin reservaatteihin, ns. kasvukeskuksiin, ihmiset ovat katkeria ja tyytymättömiä, huolimatta ennennäkemättömästä aineellisesta hyvinvoinnistaan, kansallinen kulttuuri tekohengittää enää vain museoissa ja laboratorioissa ja sen tilalle on omaksuttu amerikkalainen seksi, väkivalta ja pelkokulttuuri!

Toisaalta oli lystiä käydä itselämmitetystä saunasta uimassa jääkylmässä vedessä, kohdata poroja, syödä mustikoita maasta, maistaa hillaa, poroa ja monenlaisia kaloja sekä tavata kunnon ihmisiä!